+358504431072 info@disakamula.com

Olen toiminut ohjaajana, dramaturgina ja kouluttajana useissa teoksissa, joista voit lukea tekijöiden ja näkijöiden kokemuksista tällä sivulla. Löydät myös tietoa työhistoriastani LinkedInn-sivuilta. Voimme myös verkostoitua suoraan siellä! 

 

Teatterijulisteet antavat maistiaisen esitysten maailmasta. Tältä sivulta löydät lisää taustatietoa tekemisistäni ja myös muutamia katsojakokemuksia ohjauksistani.

 

  • Teemu Sytelä: Pieni Balleriina. Kantaesitys Pyynikkisalissa keväällä 2018. Esitys on tilattavissa kiertueelle! 

“Ensimmäiseksi on sanottava, että Pieni ballerina on erinomainen teatterikappale. Se ilahduttaa ja surettaa, vakavoittaa ajattelemaan ja rentouttaa nauramaan.”– Pertti Julkunen Demokraatti 16.4.2018

“Sytelä on päässyt käsittelemään aihetta, joka kiinnostaa häntä ja saanut näytelmälleen ohjaajan, joka on ymmärtänyt hänen pyrkimyksensä.”– Pertti Julkunen Demokraatti 16.4.2018

”Aihe koskettaa jokaista. Tulla hyväksytyksi, ja elää silti toisia mielistelemättä, suojata itsensä tungettelulta ja olla silti avoimesti oma itsensä – kas siinä pulmista tärkein, vaikein, vaikuttavin ja vakavin. Tärkeän aiheen valinta ei sinänsä ole ansio, kaikkihan niitä käsittelevät tai ovat käsittelevinään. Ansio on siinä, miten Sytelä pääsee Disa Kamulan ohjaamana kiinni aiheensa jännitteisiin ja soittelee niistä esiin jotakin välittömästi lohduttavaa ja ajan kanssa ajattelemaan panevaa.”– Pertti Julkunen Demokraatti 16.4.2018

”Kamula on ohjannut esityksen Jerzy Grotowskin köyhän teatterin manifestin hengessä. Esiintyjän keho ja ääni ovat ainoat asiat, joita tarvitaan. Selvää onkin, että Sytelän monologimusikaali on köyhässä teatterissa vaikuttavampi kuin se olisi rikkaassa.”– Pertti Julkunen Demokraatti 16.4.2018 

“Hyvältä näytti myös ohjaaja Disa Kamulan ja näyttelijä-käsikirjoittaja Teemu Sytelän yhteistyö. Vaikutelma oli se, että Teemu on saanut olla Teemu, ja Disa on auttanut Teemua synnyttämään dramaturgisen prosessin tuoksinassa entistäkin itsenäisemmän ja päättäväisemmän Teemun.”– Pertti Julkunen Demokraatti 16.4.2018

 Lue koko arvostelu täältä: https://demokraatti.fi/teatteriarvio-sina-saat-olla-sina-lihava-karvainen-sina/

 

  • UniQ Productions Oy: Teemu Alanen: Fauni. Kantaesitys Sampolan juhlasalissa syksyllä 2017.  

”Alanen on kouluttautunut lentäjäksi ja pelannut ammattimaisesti pokeria. Kun nuori mies lopulta lähti teatterintekoon, hän ei tehnyt sitä varovaisesti, vaan polkaisemalla maasta suurtuotannon. On aihetta jännittää, miten ihmemiehen tässä yrityksessä käy. Ensi-illassa näyttää hyvältä: tuntuu kuin yleisö olisi päättänyt pitää esitystä arvossa jo ennen sen alkamista. Disa Kamulan valinta ohjaajaksi lieventää jännitystäni hankkeen onnistumisesta. Kun Kamula on puikoissa, niin ihmemiehelle ei käy huonosti.” – Pertti Julkunen, Demokraatti 19.10.2017

”Alasen-Kamulan Faunin yhtäläisyydet Nijinskyn Fauneen eivät ehkä ole tahallisia, mutta vaikutukset ovat samoja. Fauni ei kerro satua, vaan näyttää, miten satua kerrotaan. Sadusta satuileva satu tarjoaa monia tulkintamahdollisuuksia. Minulle se näytti, miten sanomalehtien satuilu jakaa ihmiset järjellisiin olentoihin ja järjettömiin terroristeihin.” – Pertti Julkunen, Demokraatti 19.10.2017

Lue koko arvostelu täältä: https://demokraatti.fi/tampereen-fauni-musikaali-radikalisoituminen-riivaa-keijumetsassa/

 

  • Tampereen elokuvajuhlat, Future Shorts ja Tampereen ylioppilasteatteri Wayne’s World Live Cinema. Kantaesitys Pakkahuoneella ja Klubilla, Tampereen elokuvajuhlilla keväällä 2016 . 

Ohjaus ja dramaturgia. 

 

  • Tampere-talo ja Unify Productions Oy Trikkausspektaakkeli Parsifal. Kantaesitys Tampere-talon isossa salissa 4.4.2015. 

“Disa Kamulan ohjaama Parsifal virittää katsojansa otolliseen tilaan heti ensi sekunneillaan.”– Pertti Julkunen Demokraatti 9.4.2015

“Ritaritarina Parsifal on risteytetty intiaanilegendaan kahdesta sudesta, teemaksi on nostettu kestävä kehitys ja näyttämölle tuotu kolmen hengen orkesterin lisäksi suuri joukko nuorta intoa ja oman lajin intohimoista osaamista.”– Merja Koskiniemi, Aamulehti 8.4.2015

“Esityksestä oli riisuttu sanat: tarina eteni trikkauksen, tulitaiteen, Breakdancen, tankotanssin ja sirkuksen keinoin. Niistä kasvoi värikäs spektaakkeli, johon Petra Poutanen-Hurmeen huikea musiikki antoi sykkeen.”– Katariina Fleming, Tamperelainen 18.4.2015

”Tarinalliseksi spektaakkeliksi” tekijöidensä määrittelemässä esityksessä oli siis kunnianhimoiset kerronnan ainekset, ja hyvä niin – niitä ja niiden ihan toimivaakin toteutusta yhtään väheksymättä katsoin esitystä kuitenkin enemmän abstraktina näyttämötaiteena kuin tarjotun narratiivin läpi. Ennakkoon tosin aprikoin, liekö kyseessä urheilu- vai näyttämötaiteen tapahtuma, mutta lopputulos selvästi oli näyttämötaidetta, vaikka se monin paikoin urheilullisista ja fyysisyyttä korostavista komponenteista koostuikin: trikkausta, tankotanssia, breikkausta, sirkusakrobatiaa, tulitaidetta. Näillä kaikilla on ymmärtääkseni omat esiintymisperinteensä, joiden nivomisessa yhteen yhtenäiseksi esitykseksi on epäilemättä ollut dramaturgiasta ja ohjauksesta vastaavalla Disa Kamulalla melkoinen urakka.” – Erinomaisuutta blogi (https://erinomaisuutta.wordpress.com/2015/04/06/trikkaava-parsifal/)

Disa Kamulaon onnistunut ohjauksessaan melko hyvin. Monien erilaisten osa-alueiden yhteensovittaminen on onnistunut. Joissain kohtauksissa tuntuu pientä junnaamista, mutta kokonaisuus on kuitenkin upea. Toisella puoliajalla esitys nousi komeasti mahtavaa loppua kohden.”– Katariina Fleming, Tamperelainen 18.4.2015 

Kamulan Parsifal on wagnerilainen kokonaistaideteos, jossa teoksen kaikki taiteelliset elementit kokoontuvat elävässä ihmisruumiissa, joka tanssii toisten elävien ihmisruumiiden kanssa. Kauneus ja sumeilematon taito todistavat, että elämä on suurenmoista tässä ja nyt.” – Pertti Julkunen, Demokraatti 9.4.2015

Koska vuorosanoja ei ollut, puvustus, valaistus, musiikki ja takaseinällä pyörineet videopätkät nousivat suureen osaan juonen kannalta. Musiikki ja valaistus määrittivät pitkälti kohtauksen tunnelman, ja videopätkät muodostivat tapahtumapaikan. Tampere-talon täysi katsomo eli koko esityksen ajan mukana. Esiiintyjät saivat raikuvia aplodeja niin esityksen jälkeen kuin sen aikanakin. Katsojia oli vauvasta vaariin ja uskon, että kukaan ei jäänyt kylmäksi. Parsifal on ehdottomasti koko alkuvuoden järisyttävin kotimainen spektaakkeli!

-Antti Järviniemi, Nuori Kulttuuri (http://nuorikulttuuri.fi/2015/parsifal-yhdistaa-teatterin-ja-sirkuksen/)

Esityksen kasaaminen on ollut varsin kunnianhimoinen projekti – eikä sen tuominen Tampere-talon isoon saliin sekään ihan pientä ajattelua edusta. Ja syystä: hyvin näyttävän ja upean shown nuoret tekijät olivat saaneet aikaiseksi; toivottavasti projektin sivuilla hahmoteltu kiertue ja videotaltiointi myös toteutuvat!”– Erinomaisuutta blogi (https://erinomaisuutta.wordpress.com/2015/04/06/trikkaava-parsifal/)

 

  • Jotain Odottamatonta – kollektiivi / Jotain Odottamatonta ry 

Runoilevat Patsaat 

Kaupunkitilaa valtaavat valkoiset runoilevat patsaat nähtiin Valtterifestivaalin alue-esiintyjinä Tampereella sekä tilauksesta Linnanmäen Runokuu – tapahtumassa Helsingissä 23.8.2014 ja Porin Lainsuojattomat festivaalilla vuonna 2014.

Viiveinen Samurai                                                                                  

Kaupunkitilassa kiertävä esitys Tampereella keväällä 2012.

D-D-Delay                                                                

Kokeellinen improvisaatioesitys kolmen esiintyjän ja muusikon kanssa keväällä 2012. 

Agre Culture                                                               

Draaman jälkeisen teatterin tutkielma ihmisen pahuudesta Roi Vaaran Artist’s dilemma –performanssin innoittamana keväällä 2011.

Agre Culture –performanssi esittää aggressiota ehkä vaikuttavammin kuin mikään näkemäni teatteriesitys. “Ehkä” on tarpeen, koska aggressiota esitetään monissa konteksteissa. Ohjaaja Disa Kamulan kontekstina ovat rajatilassa tanssivat ihmisruumiit. Taustalla on postdraamallisen teatterin idea, jonka isänä voidaan pitää Jean-Jacques Rousseauta. — Mimesis on teatteriesityksen ja yhteiskunnan välinen ruumiillinen side. Taiteilija tekee sen millaiseksi tahtoo. — Kamulan punoma vahva ja herkkä mimesis perustuu puhumattomuuteen. Tanssijat keinuttavat meitä pelon ja lemmen rajalla. — Kamulan Silmänkääntäjä-Ensemblen teos hurmaa karmean komeasti.” – Pertti Julkunen, Aikalainen, 7/2011

 

Teatteri Silmänkääntäjä: Jotain Odottamatonta                                                 

Esitys Kelan odotussalissa keväällä 2010. Edusti Teatteri Silmänkääntäjää Joensuun ylioppilasteatterifestivaalilla 2010.

Teatteri Silmänkääntäjän kantaesitys näytelmästä Jotain odottamatonta nähtiin Kelan Tampereen toimiston odotussalissa. Disa Kamulan ohjaama teos tuo odotuksen keskelle jotain odottamatonta – eikä koskaan voi tietää, missä odotustilassa näytelmän seuraava esitys alkaa. — Silmänkääntäjän näytelmä antaa odottajille jotain täysin odottamatonta siksi, että se ei mielistele. Mielistelijät lähestyvät meitä julkisissa tiloissa poliittisesti, taloudellisesti tai uskonnollisesti tämän tästä. Kamulan teos on tinkimättömästi taiteellinen. Aiheina ovat rakkaus ja kuolema sekä elämän jatkumisen mahdollisuus.” – Pertti Julkunen, Suomen Kuvalehti, 22/2010

Jotain odottamatonta – kollektiivi on syntynyt ja kypsynyt rauhallisesti tämän esityksen pohjalta.

Lisätietoa Jotain Odottamatonta ry:stä ja sen nykyisestä toiminnasta löydät täältä:  www.jotodo.fi

  

  • Tampereen ylioppilasteatteri:

Juhani Lompolo: Samurain Rakkaus – musiikillinen kabuki draama Ohjaus, Suzuki-opetus. Syksy 2012.

Esitys valittiin Mikkelin Työväen Näyttämöpäiville 2013 tammikuussa, jossa sai yleisöäänestyksen 3. sijan.

“Näytelmän ohjaaja ja dramatisoija Disa Kamula työryhmineen loi lumoavan kauniin kokonaisuuden. — Ennen kaikkea saimme nauttia näyttelijöiden loistavasta keho- ja äänitekniikasta, ensemblen saumattomasta yhteistoiminnasta, kiehtovista ilmeistä ja eleistä. Tästä pitää kiittää Kamulan opettamaa suzuki-metodiakin.”

– Ilona Kolberg, Länsi-Savo 27.1.2013

“Näyttämöpäivien esteettisin kokemus oli Juhani LompolonTampereen Ylioppilasteatterille kirjoittama ja Disa Kamulanohjaama Samurain rakkaus. Se oli keidas kiireen keskellä. Tarina kuoleman rajan ylittävästä rakkaudesta oli musiikillisesti ja visuaalisesti vaikuttava. Kabuki-draama loihti palan japanilaisia kirsikankukkia keskelle talvea.”– Maarit Saarelainen, Aamulehti, 29.1.2013

“Tampereen ylioppilasteatteri on tehnyt rakkauden, surun ja kuoleman teemoista kokonaistaideteoksen, joka kunnioittaa kauniisti japanilaisia perinteitä. — Disa Kamulan ohjaama kabukinäytelmä antaa katsojalleen rikastuttavan kokemuksen. Ohjaaja valitsee hyvän maun, mutta toimii silti rohkeasti. Kamula luo elemaailman, jollaista ei ole aikaisemmin ollut olemassa missään.”– Pertti Julkunen, DEMARI, 1.11.2012

“Disa Kamulan ohjaama Samurain rakkausvetää maailmaansa vastaansanomattomasti. Vähä-ääninen, rauhaisa, tietoisen hidas esitys vie sanojen ulottumattomissa olevaan todellisuuteen, vaikka sanatkin herättävät ajatuksia. Niistä puhuttelevin on se, voiko rakkaus ylittää elämän ja kuoleman rajan.”– Matti Wacklin, Aamulehti, 19.10.2012

Arthur Schnitzler: Piirileikki, Suomennos Heikki Salojärvi. Ohjaus. Kesä 2007. 

“Kamula on nostanut esiin ne tekstin aspektit, joiden avulla näytelmästä voi tehdä hauskan. Ohjaaja ajattelee kauniisti, huolellisesti ja nykyaikaisesti. — Ylioppilasteatterin näyttelijät opettelevat liikkumaan idän oppien mukaisesti keskivartalon ja alavatsan voimalla. Näin ollen he liikkuvat ja puhuvat pian paremmin kuin monet vanhat ammattilaiset.”– Pertti Julkunen, Uutispäivä Demari, 1.8.2007

“Ohjaaja on rytmittänyt ja elävoittänyt näytelmää onnistuneesti tilanvaihdoksilla. Yleisö siirtyy näyttelijöiden mukana Ylioppilasteatterin portaikosta aulaan, aulasta katsomoon ja niin edelleen. — Lukuisat panokohtaukset Kamula on toteuttanut hillitysti mutta ihan tarpeeksi rohkeasti still-asentoina. Piirileikki ei aiheestaan huolimatta olekaan mikään seksikohellusnäytelmä, vaan se on älyllisesti haastavaa vastaanotettavaa.”– Sanna Hongisto, Aviisi, 13.9.2007

“Kondomi ehkäisee pöpöt, mutta entäs seksin henkinen turvallisuus. Disa Kamulan ohjauksessa genitaalit kohtaavat, mutta ihmiset tunteineen eivät. Piirileikinvisuaalisesti hienoimmassa kohtauksessa aviopari koskettaa toisiaan vain seinälle heijastuvina varjoina.”– Marika Vanhatalo, Aamulehti, 28.7.2007

Suzuki- ja Viewpoints-tekniikan kurssi. Kouluttaja. Kevät 2007. Kurssin kesto: 40 tuntia (liittyen Piirileikin ohjaukseen)

 

Virtala-Kamula-Kangasniemi: SUO. Yhteisohjaus. Kevät 2007.

Kansan- ja konemusiikkia yhdistävä äänimaailma on Suon onnistunein ja pisimmälle mietitty elementti, joka herättää kiehtovia mielikuvia.”– Jussi Suvanto, Aamulehti, 10.2.2007

Tanssiteatteriesitys Suo on virkistävää vaihtelua Tampereen ylioppilasteatterin ohjelmistoon. — Suon on ohjannut kolme ohjaajaa yhteistyössä. Esitys koostuu välähdyksenomaisista tarinoista, jotka polveilevat henkilöhahmojen takaumien ja muistikuvien pötkönä. Esitys onnistuu silti olemaan mielenkiintoinen ja suhteellisen eheä kokonaisuus.”– Hertta-Mari Kaukonen, Aviisi, 15.2.2007

 

Bertolt Brecht / Kamula: Anat – Kuolematon rakkaustarina (Esikois) ohjaus. Kevät 2006. 

“Disa Kamula on tehnyt palveluksen ihmiskunnalle dramatisoidessaan ja ohjatessaan Tampereen ylioppilasteatterille näytelmän Anat – kuolematon rakkaustarina. — Näytelmä perustuu Bertolt Brechtin näytelmään Baal, jota Kamula on muokannut mielessään kysymys: “Entä jos Baal olisikin nainen?” — Disa Kamula hyödyntää teoksessaan mitä mainioimmin teatteritaiteen mahdollisuutta vaikuttaa ihmisen tajuntaan ohi järjen, tietoisuutta vain kevyesti hipaisten ja häiriten.”– Sanna Hongisto, Aviisi, 4.5.2006

Henkilöohjauksessa Kamula on onnistunut hyvin. Monissa pienissä sivurooleissa näytellään niin voimakkaasti, että nämä yhden idean tyypit eivät ole vaarassa latistua massaksi taustakankaaseen. Puvustus antaa tukea absurdilla villapipohuumorilla ja vinkuvilla peltivartaloilla.”– Marika Vanhatalo, Aamulehti, 23.4.2006

 

Reko Lúndan: Aina joku eksyy

Ohjaus: Sarianne Paasonen. Ohjausassistentti. Kevät 2003. Esiintyminen myös Ylioppilasteatterifestivaalilla Rovaniemellä 2003.

Daniil Harms: Sattumia

Novellit: Fedja Davidovizch, Kops!. Ohjauskurssin lopputyö. Kevät 2002.

 

  • Messukylän Työväen Näyttämö Outi Ahola & Erikka Jussila: Hypermarket. Ohjaus. Syksy 2010. 

Messukylässä vieraileva ohjaaja Disa Kamula ei ole aina tyytynyt pitämään näyttelijöitä rampin takana. Joskus hän on ottanut heidät pois näyttämöltä ja kävelyttänyt myös yleisöä ympäri Tamperetta. Joskus erillistä näyttämöä ei ole ollut ollenkaan. Minä olen arvostanut Kamulan ratkaisuja, vaikka periaatteessa preferoinkin temppuilematonta teatteria, jossa näyttelijät näyttelevät näyttämöllä ja katsojat katsovat katsomossa. — Hypermarket on romanttisuuttaan parodioiva komedia, jossa on suorasukaisen farssin vulgäärejä piirteitä. —Kamulan ohjaama Hypermarket on hienosti onnistunut ja kaikkea muuta kuin tyhjänpäiväinen komedia. Aihe koskettaa kaikkia. — Hypermarket tekee juuri sitä, mitä hyvän teatterin pitää tehdä. Se lohduttaa meitä ja luo suurpiirteisyyttä auttamalla katsomaan jokapäiväisen elämämme hullunkurisuutta ikään kuin ulkoa päin, toisin silmin.” – Pertti Julkunen, Uutispäivä Demari, 22.11.2010

 

  • Teatterin ja draaman tutkimus (Tampereen yliopisto):

Heidi Lakaniemi, Päivi Jämiä, Salla Heikkinen: Tavallinen tiistai (Kuunnelma). Ohjaus. Kevät 2006.

Maarit Saarelainen: Jesus. Demot2005@uta -projekti TTVO:n kanssa. Ohjaus. Kevät 2005.

 

Dramaturgina                                                          

  • Unify Productions Oy

Parsifal – Kung fu ooppera. Dramatisointi. 2014-2015.      

 

  • Ylioppilasteatteriliitto SYTY ry (Ensi-ilta Jyväskylän Ylioppilasteatterifestivaalilla 2014)

SYTYTYS – hankkeen yhteisöllinen käsikirjoitus (NOODI). Dramaturgi. Kevät 2014. 

Syty-näytelmäKuopiossa (10 jäsenteatteria). Dramaturgia. Kevät 2007.

Syty-näytelmäVaasassa (14 jäsenteatteria). Dramaturgia. Kevät 2006.

 

  • Tampereen ylioppilasteatteri:

Juhani Lompolo, Samurain Rakkaus – musiikillinen kabuki draama. Dramatisointi. Syksy 2012. 

Virtala-Kamula-Kangasniemi, SUO. Dramaturgia. Kevät 2007.

“Miksi Suo-aihe? Disa Kamula. – Suo on aiheena hyvin antoisa. Se nostaa esiin useita mielikuvia ja aiheuttaa erilaisia assosiaatioita, joiden pohjalta esityksemme on rakennettu. Suo on myös hyvin symbolinen elementti, sillä siihen voi upota, vaikkei olisi edes itse konkreettisesti suolla. Uskon, että suo on meille suomalaisille edelleen tuttu alue ja sen mystiikka kietoo meidät helposti pauloihinsa. Suolle voi haudata salaisuuksia, mutta siellä ne myös säilyvät ja ne voidaan kaivaa päivänvaloon pitkienkin aikojen kuluttua. Vaikka me unohtaisimme, suo kyllä muistaa. — Suo on sekä konkreettinen, upottava ja kannatteleva paikka, että myös vastaavanlainen mielentila. Suo on keskuskuva, josta assosiaatiot kumpuavat.” – Helinä Kanninen, Tamperelainen, 31.1.2007

Brecht/Kamula: Anat – Kuolematon rakkaustarina. Dramatisointi. Kevät 2006.

 

 

Näyttelijän näkemys työskentelystä kanssani:

Teemu Sytelän opinnäytetyö: Pieni Balleriina (TAMK 2018):

“Pieni Balleriina lähti kappaleiden ja sävellystöiden sekä eriarvoistamisen teemojen ollessa kasa lähtömateriaalia, ja tätä lähdimme Kamulan kanssa työstämään, valmiiseen esitykseen asti. (Sytelä 2018,PIENI BALLERIINA, Drag – monologimusikaali erilaisuudesta, musikaalitähteydestä, hyväksymisestä ja rakkaudesta, opinnäytetyö Tampereen ammattikoulu, s.8)

Tässä kappaleessa käsittelen japanilaisen Tadashi Suzukin luomaa teatterityön tekniikkaa, ja pohdin itsereflektion kautta kuinka teatteriohjaajani Disa Kamula käytti tätä tekniikkaa Pienen Balleriinan työstämiseen. (Sytelä 2018,PIENI BALLERIINA, Drag – monologimusikaali erilaisuudesta, musikaalitähteydestä, hyväksymisestä ja rakkaudesta, opinnäytetyö Tampereen ammattikoulu, s.14)

Suzukin teatterityön metodi , eli Suzuki Actor Training Method, pohjautuu ja pyrkii tiedostamaan ihmisruumiin sisäisen psyykkisen herkkyyden ja sen perustavanlaisen muistin olemassaolon ja käyttämään sitä täysillä. Hänen mukaansa ruumiilla on kokonaisvaltainen yhteys teatterin kontekstissa. (Sytelä 2018,PIENI BALLERIINA, Drag – monologimusikaali erilaisuudesta, musikaalitähteydestä, hyväksymisestä ja rakkaudesta, opinnäytetyö Tampereen ammattikoulu, s.15)

“Tadashi Suzukin metodi pohjautuu ajatukseen siitä, että ihmisruumista koossapitävät ja tasapainottavat voimat ovat keskittyneet lantion alueelle. — Jalat ovat Suzukin mukaan erityistä juuri hänen harjoittelulleen. Jalat ovat Tadashi Suzukin mukaan ihmisruumiin viimeinen osa, joka on pysynyt kirjaimellisesti yhteydessä maahan, joka on kaikkea ih-misten toimintaa tukeva pohja. Meidän on Suzukin mukaan oltava tietoisia siitä, että ruu-miimme on yhteydessä maahan juuri jalkojen kautta. Itse asiassa ihmisruumis ja maa ovat Suzukin mukaan erottamattomat, sillä ensimmäinen on osa jälkimmäistä, tarkoittaen, että kun me kuolemme, me palaamme jälleen maaksi (Suzuki 1986, 9.)” (Kamula 2007, Kuuntelemistaidon kehittäminen teatterityössä, s. 55).

“Kamula valmistui teatterin tutkimuksesta Tampereen Yliopistosta vuonna 2007, ja hän alkoi tuolloin opiskelemaan tekniikkaa Suomessa ja ulkomailla. Kamula käyttää Suzuki- tekniikkaa ohjaustöissään, yhdistäen tekniikkaa postmodernin tanssiin pohjautuvan Viewpoints- tekniikan kanssa. Kamulan ohjausprosessin lähtökohtana oli tukea minua esiintyjänä, ja löytää minusta se kaikkein upein, aidosti läsnäoleva Teemu, joka teatterinäyttämöllä voisi loistaa. Tekniikan avulla harjoitellaan oman kehon kuuntelemista, keskustan hallintaa sekä äänenkäyttöä osana kehon ja sen keskustan toimintaa. Metodi pohjautuu pitkälti erilaisiin alavartalon harjoituksiin, esimerkiksi kävelyihin ja kehon keskustan liikuttamiseen eri suuntiin (Lähde: Kamula 2018, suullinen tiedonanto). (Sytelä 2018,PIENI BALLERIINA, Drag – monologimusikaali erilaisuudesta, musikaalitähteydestä, hyväksymisestä ja rakkaudesta, opinnäytetyö Tampereen ammattikoulu, s.15)

“Tätä lähtökohtaa myös Kamula käsittelee teoksemme käsiohjelmassa (Liite 2: Käsiohjelma), ja köyhän teatterin suuntaus oli olennainen osa Pienen Balleriinan työskentelyä, koska teos on suunnattu keikkailuun ja kiertävän teatterin muotoon, niin siksi alusta lähtien oli selvää muun muassa, ettemme voi rakentaa esitykseen isoja valoja, ottaa lavalle isoa orkesteria tai lavastus- ja rekvisiittapaljoutta, koska teoksen täytyy olla helposti liikuteltavissa.(Sytelä 2018,PIENI BALLERIINA, Drag – monologimusikaali erilaisuudesta, musikaalitähteydestä, hyväksymisestä ja rakkaudesta, opinnäytetyö Tampereen ammattikoulu, s.16)

“Jokaisissa harjoituksissa Disan kanssa minulla oli korkokengät jalassa, ja kengät otettiin mukaan laulutunneille korsetin kanssa.”(Sytelä 2018,PIENI BALLERIINA, Drag – monologimusikaali erilaisuudesta, musikaalitähteydestä, hyväksymisestä ja rakkaudesta, opinnäytetyö Tampereen ammattikoulu, s.20)

“Pohdin pitkään, kenet saisin teoksen ohjaajaksi. Monta nimeä pyöri mielessäni, mutta yhdenkään kohdalla en päätynyt ratkaisuun: Joko ohjaaja ei valitettavasti ollut käytettävissä maantieteellisesti tai ajallisesti, ja pohdin monen ehdokkaani tietynlaista ohjaustyyliä sekä omaa ajatustani, millaisen ohjaajan kanssa haluaisin toteuttaa Balleriinan. Disa Kamula ohjasi Faunin sen saadessa kantaesityksensä lokakuussa 2017, ja ensi-iltajuhlissa keräsin uskallukseni kysyä Disaa ohjaamaan Pieni Balleriina. Hän onneksi suostui, ja pidimme joulukuussa 2017 ensimmäisen tapaamisen teoksen tiimoilta, ja teimme ensimmäisen työsuunnitelman työn etenemisestä.” (Sytelä 2018,PIENI BALLERIINA, Drag – monologimusikaali erilaisuudesta, musikaalitähteydestä, hyväksymisestä ja rakkaudesta, opinnäytetyö Tampereen ammattikoulu, s.34)

“Kamulan kanssa pohdimme teemoja ja draaman rakennetta paljon ensimmäisissä tapaamisissamme joulukuussa 2017 ja alkuvuodesta 2018. Teemoja alkoi olemaan paljon, ja halusimme päästä ytimekkäästi tarttumaan jokaiseen teoksen teemaan. Draaman kaari ja käsikirjoituksen suunnittelu vaihteli valtavasti ensimmäisten tapaamisten myötä. Näissä tapaamisissa saimme idean vahvasta aloituksesta: Drag- artisti on keikallaan! Keikka – asetelma asetti meille vahvan aloituksen, josta sain ensimmäiset ideat kappaleisiin Tabula rasa, ja Sateenkaari. Olin vuosia halunnut tehdä itse vähemmistöjen edustajana kappaleen nimeltä Sateenkaari, ja tämän haaveen toteutuminen ei olisi voinut sopia mihinkään produktioon paremmin. (Sytelä 2018,PIENI BALLERIINA, Drag – monologimusikaali erilaisuudesta, musikaalitähteydestä, hyväksymisestä ja rakkaudesta, opinnäytetyö Tampereen ammattikoulu, s.35)

“Kaikki teokseen kirjoitetut monologitekstit halusin kirjoittaa oman elämän kokemuksien pohjalta, tehden teoksesta entisestään henkilökohtaisemman. Avoimuuden lisääminen vain lisäsi itsessäni jännitystä toteuttaa teos, mutta luotin Kamulan ohjaukseen ja apuun. Samalla kun hyökkäsimme suoraan pelottavia teemoja kohti, päätimme ottaa pelot haltuun.” (Sytelä 2018,PIENI BALLERIINA, Drag – monologimusikaali erilaisuudesta, musikaalitähteydestä, hyväksymisestä ja rakkaudesta, opinnäytetyö Tampereen ammattikoulu, s.37)

“Julkunen koki myös arvostelussaan, että hän näki ison palan minun ja Kamulan devising- työprosessista, ja Kamulan työprosessista kuinka hän hyödyntää Suzuki- tekniikkaa ja Viewpoints- ajattelua ohjauksissaan (kts. Luku 3, kappaleet 1 ja 3). Julkunen päättää arvostelunsa seuraavaan kappaleeseen ja sen oheiseen lainaukseen:

“Ballerinojen herkistämään katsoja ajattelee uudestaan sitä kummallista seikkaa, että hyväksynnän tarve on maailman tärkein asia. Hyväksynnän tavoittelusta syntyvät suoraan ja välillisesti kaikki pahat asiat: Koulukiusaaminen, kulutus, mainonta, sotaan lähtö, tappajaksi alistuminen. Samalla on niin, että ilman hyväksynnän tavoittelua ja saavuttamista ei synny mitään hyvää. Tampereen Pyynikkisalin Pieni Ballerina lohduttaa ja rohkaisee tämän dilemman edessä. Se lohduttaa olemalla sumeilemattoman hauska. Se rohkaisee näyttämällä, että hyväksyntää sentään joskus hyvin seurauksin saavutetaan.” (Sytelä 2018,PIENI BALLERIINA, Drag – monologimusikaali erilaisuudesta, musikaalitähteydestä, hyväksymisestä ja rakkaudesta, opinnäytetyö Tampereen ammattikoulu, s.70)

Yleisön ja esityksen molemminpuolisesti hyväksyvä suhde lämmitti mieltä ensi-illassa. Hyvältä näytti myös ohjaaja Disa Kamulan ja näyttelijä- käsikirjoittaja Teemu Sytelän yhteistyö. Vaikutelma oli se, että Teemu on saanut olla Teemu, ja Disa on auttanut Teemua synnyttämään dramaturgisen prosessin tuoksinassa entistäkin itsenäisemmän ja päättäväisemmän Teemun” (Julkunen, Demokraatti- lehti, 16.4.2018).”(Sytelä 2018,PIENI BALLERIINA, Drag – monologimusikaali erilaisuudesta, musikaalitähteydestä, hyväksymisestä ja rakkaudesta, opinnäytetyö Tampereen ammattikoulu, s.70) 

Lue Teemun opinnäytetyö kokonaisuudessaan täältä: http://www.theseus.fi/handle/10024/13/browse?type=author&value=Sytelä%2C+Teemu

LAULU-, SOITTO- ja TANSSITAIDOT                                                                                                                            

Olen Rouva Polttimo ja himmeät valot – a cappella lauluyhtyeen perustajajäsen, stemmalaulua vuodesta 1998, sopraano.

Olen myös opiskellut Orfeo-pedagogiikan äänenmuodostuksen perusteita Ilmari Varilan johdolla.

Minulla on Kuopion konservatorion päästötodistus pianonsoitosta vuodelta 1999.

Olen tanssinut Kuopion konservatorion alaisen Nilsiän musiikkiopiston tanssilinjalla vuosina 1996-1999, nyky- ja jazztanssia, jolloin teimme useita esiintymisiä. Parisalsaa sekä muita paritansseja olen harrastanut kesästä 2006. Olen tanssinut ja esiintynyt useissa teatteriproduktioissa Tampereella.

TEATTERIALAN KURSSEJA

 

2012-2013 (4 vkonloppua). Ohjauskurssi,  Tampereen ylioppilasteatteri. Opettaja: Riku Innamaa.

2012 (2 vko). NOODI yhteisöllinen käsikirjoitustyökalu, Ylioppilasteatteriliitto SYTY ry. Opettaja: Jarkko Suhonen.

2011 (1 vko, 26.-31.10.). Suzuki- ja Viewpoints-tekniikan kurssi, Myllyteatteri. Opettaja: Ellen Lauren (SITI-Company, NY).

2011 (1 kk, 19.6.-16.7.). SITI Summer Theater Workshop, SKIDMORE COLLEGE. Opettaja: Anne Bogart, NY, USA.

2009 (23.-24.5.). Teatterimaskeerauksen kurssi,  Ylioppilasteatteriliitto SYTY ry. Opettaja: Anni Parkkinen, Tampere.                

2009 (7.-8.3.). Patinointi Workshop,  Ylioppilasteatteriliitto SYTY ry. Opettaja: Jaana Kurttila, Tampere, Verkaranta.   

2007 (Teatterikesä). SounDrama-kurssi, TNL. Opettajat: Vladimir Pankov ja Vladimir Nelinov.

2007 (2 vko, 26.2.-10.3.). Suzuki-metodin ja Viewpoints-tekniikan kurssi Kuriton Company. Opettaja: Ellen Lauren (SITI-Company, NY).

Julkinen demo-esitys 10.3.2007 Ylioppilasteatterin studiossa, Helsingissä (taltioitu).

2007. Mimiikka –kurssi Työväen Näyttämöpäivillä. TNL. Opettaja: Michal Hecht (tsekki).

2006 (4 op.). Kalligrafian Symposium, Satakunnan ammattikorkeakoulu. Opettajat: Denis Brown (Irlanti) ja Emi Sato (Japani).

2004 (1 ov.). Alexander-tekniikan kurssi, Pirkanmaan ammattikorkeakoulu. Opettaja: Enni Lakkala.

2002. Ohjauskurssi, Tampereen ylioppilasteatteri. Opettaja: Sarianne Paasonen.