Osallistuin kesällä 2021 Tampereen Flamencoviikkojen järjestämälle flamenco-kaupunkileirille Tampereen peñalla, jossa opettivat Taija Robalta ja Otso Krunasta. Pohdin tuon viikon aikana flamencon harrastamista ja erityisesti syitä siihen, miksi flamenco on vienyt minut ja monet muut mennessään.
Meitä kurssilaisia oli parisenkymmentä, ja haastattelin muutamia heistä kurssin tauoilla. Hovin Matin mielestä flamenco on ihana tapa herätä. Aamuinen sevillanas tanssien ja laulaen “tuo sinut sun kehoon”. Siinäpä yksi erittäin hyvä syy, miksi meidän kaikkien tulisi harrastaa flamencoa! Toinen peruste on, että opit seuraamaan flamencomusiikkia ja konsertteja aivan eri tavalla ja syvällisemmin kuin ilman omaa kehollista kokemusta. Flamenco myös selkeyttää ajatuksia ja virittää kommunikaatiota. Se tuo sinut yhteyteen elämän rytmin ja elämästä nauttimisen kanssa ja on siten myös erinomainen tunnekasvatuksen keino.
Kurssilla opiskelimme tangos-pulssia eli niin kutsuttua biletangosta, jossa tanssijat ja laulajat kommunikoivat yhdessä ringissä. Kaikki ringissä olijat palmastavat eli taputtavat, yksi laulaja laulaa ja yksi tanssija tanssii vuorotellen. Opettelimme aluksi taputtamaan eri tangos-pulssit, ja seuraavaksi hengittämään samat pulssit kehoomme Otson opastuksella. Espanjassa on Otson mukaan kasvamassa uusi flamencosukupolvi, jotka ovat oppineet jo “kaiken”. Siksi opetuksessa korostuu nykyisin erityisesti yhteys Intiaan ja joogaan. Joogan perintönä on hengityksen vaikutus liikkeeseen, mikä on nyt myös espanjalaisessa opetuksessa keskeistä. Siksipä myös me aloitimme hengityksestä. Seuraavaksi etsimme yhdessä hengitykseen “remate”-kohtia, jotka ovat olennainen osa flamencon kommunikaatiota. Remate tarkoittaa tanssijoille lopuketta ja laulajille aluketta. Remate voi tulla useammankin kerran, niin monta kertaa kuin tarvitsee. Se voi olla myös hyvin pieni liike, esimerkiksi olkapäällä tehty ele. Taijan kanssa lähdimme liikkeelle lauluista, ja ensimmäinen letra eli säe kertoi Sevillan legendaarisesta flamencoalueesta Trianasta. Taija jakoi meille laput, jotka eivät olleet perinteiset nuotit, vaan eräänlaiset piirrokset laulujen sävelestä. Sävelkulku opetellaan korvakuulolta. Taija lauloi ja me lauloimme perässä.
Flamencosäkeitä voi ajatella myös “kirjastona”, josta jokainen voi lukea, opiskella ja laulaa tilanteeseen sopivat säkeet omalla tyylillään. Jokainen laulaja laulaa flamencoa omalla tavallaan. Flamencossa on kyse yhteisestä improvisaatiosta ja vuorovaikutuksesta, jossa jokaisen erilaisuutta arvostetaan. Tästä syystä mikään flamencossa ei ole lukkoon lyötyä, ja asioiden tulkitsemiseen on aina useita vaihtoehtoja. Flamencolaulu on kulkeutunut suullisena perimätietona, vähän kuten kalevalainen runonlaulanta. Poljento vain on meillä suomalaisilla vähän erilainen kuin Espanjassa!
Paras tapa oppia letroja on laulaa niitä tanssille. Traditionaalisiin letroihin voidaan laulaessa vaihtaa sanoja ja rytmityksiä. Tanssijalle se on kuitenkin vain minimaalisen tärkeää. Pyritään seuraamaan sitä, milloin jakso loppuu, eli milloin tanssijan vuoro on tehdä remate eli “rematoida”. Flamencolaulaja laulaa tanssijalle, ja tanssiminen on mahdollista ihan pelkällä hengitystaktiikalla. Hengitys on helpoin tapa seurata laulua. Otson mukaan kitara säestää vasemmalla kädellä laulajan hengitystä soinnuilla, ja oikeassa kädessä kitaristilla on tanssijan rytmi. Flamencokitara viritetään aina biisien välissä. Kitara on viritetty sen mukaan, mistä sävellajista ja mitä paloa laulaja laulaa. Otso paljasti meille myös flamencokitaristin salakoodin: “Mitä mä luen kitaristina, on hengitys. Tanssijan kädet ovat hengityksen viisarit. Tanssijoille laulaessa on perinteistä suosia pitkiä hengityksiä. Se hengitys on se salakoodi.”On kulttuurisidonnaista, miten ihmiset hengittävät. Kun esitys saadaan hengittämään, ihmiset aistivat sen. Uskon, että onnistuimme tässä tehtävässä yhdessä leiriläisten kanssa, kun Hyvärisen Anne, Tampereen flamencoviikon puheenjohtaja tuli aistimaan leirin tunnelmia viimeisenä päivänä. Hän sanoi tulleensa johonkin maagiseen taikapiiriin, joka oli leirin aikana syntynyt. Eikä hän yhtään tiennyt, mitä oli tapahtunut, mutta se oli ihmeellistä!
Flamencon dramaturgia voidaan yksinkertaistettuna tiivistää seuraavasti: laulaja laulaa tanssijalle, kitaristi seuraa laulajan sekä tanssijan hengitystä, palmerot tai tanssijat rematoivat niin usein kuin on tarpeen. Sittenpä olimmekin jo improvisoimassa flamencoa, eli laulamassa ja tanssimassa ”vankilasäännöillä”, ilman etukäteen sovittuja vuoroja. Eli se, joka tunsi haluavansa laulaa, lauloi, ja se, joka halusi tanssia, tanssi. Aluksi vähän jännittää, uskallanko oikeasti tanssia ringin keskellä. En ainakaan ensimmäisenä mene tanssimaan… Aloitimme taputuksilla yhdessä, jokainen oli mukana samassa rytmissä. Osa taputti perusrytmiä ja välillä myös takapotkuja. Rytmi muuttui ja lopulta rematoimme yhdessä. Flamencon kaari on tässä! Rematen jälkeen pulssi rauhoittuu. Yritän keskittyä hengitykseen. Hengitän rytmiä sisään ja ulos… Lopulta hengitys vie minut myös ringin keskelle ja unohdan kaiken muun ja vain tanssin! Kuulen laulua ja tutut letrat, mutta en halua vielä lähteä pois… tanssi jatkuu ja jatkuu ja kuulen, kuinka toinen laulaja aloittaa jonkun minulle aivan tuntemattoman letran. Silloin havahdun ja ymmärrän palata takaisin rinkiin. Flamenco taisi viedä minut mennessään! Tämän ensikokemuksen jälkeen kävimme myös läpi tanssijan poistumisen ringistä, mikä on tärkeää tehdä selkeästi. Opettelimme erilaisia “poistumisaskeleita”, joita on myös helppo opetella lisää esimerkiksi YouTube-videoilta. Flamencosta löytyy ns. “sovitut vitsit”, joita on hyvä tunnistaa ja harjoitella. Ja hyvä on myös muistaa poistua, ainakin viimeistään coletillalla. Kokeilimme laulaa kunnolla kovaa ja huomasimme, että ollaan aika uskomaton porukka! Hengityksen kautta tanssimisesta katosi paniikki ja tilalle tuli rauha ja ilo. Totesimme, että se minkä pystyy tekemään hengittämällä, menee yleensä hyvin. Flamenco on myös oivallista tunnekasvatusta. Se on käytännön harjoite tunneilmaisuun. Jos elämässäsi on surua, voit laulaa flamencon ”kirjastosta” surullisen letran ja käsitellä tunnetta sitä kautta. Flamenco on keino erilaisten tunteiden käsittelyyn. Siksi meidän kaikkien tulisi ottaa siitä oppia!
Mistä flamencossa siis voisi olla kysymys? Kyse on elämän rytmistä ja itse elämästä! Rytmi on koko ajan olemassa, sen syke vain muuttuu ajoittain. Ja sitten tulee remate, eräänlainen pieni kuolema, jonka jälkeen seuraa uusi alku! Näin se vain on. Ja kun välillä muistetaan myös hengittää ja nauttia joka hetkestä, elämästämme tulee maagista! Kiitos kaikille kanssaoppijoille ja opettajille flamencokaupunkileiristä Tampereella! Ensi vuonna uudestaan. Toivottavasti sinäkin tulet!
Disa Kamula
Teksti julkaistu Helsingin Flamencoyhdistys ry:n jäsenlehti Letrassa 1-2 / 2021
Viimeisimmät kommentit